Vitosista viis!

Viime viikon lauantaina kisattiin Zekon kanssa meidän toiset aksakisat Seinäjoella. Tuomarina oli tällä kertaa Sami Topra, jonka radoista pidin kovasti. Niissä oli sopivasti haastetta ykkösille, mutta suoria pätkiäkin löytyi.

Ensimmäinen agirata oli yhtä räpiköintiä. Videolta huomasin, että hyssyttelin omaa liikettäni koko radan ajan enkä ohjannut selvästi. Sen seurauksena Zeko teki pari ylimmääräistä pyörähdystä ennen keppejä ja ohitti yhden hypyn. Keinulla hidastin taas omaa liikettäni. Zeko ei osannut tulkita sitä ja hyppäsi keinulta alas ennen sen laskeutumista. Otettiin keinu uusiksi ja jatkettiin rataa uudella tsempillä. Loppurata menikin puhtaasti ja puomin käännöskin onnistui Zekolta hienosti!

Ennen seuraavaa agirataa otettiin rennosti ja käytiin tekemässä uusi tehokkaampi lämmittely ja virittely. Se kannatti, sillä seuraava rata onnistui melkein nappiin! Yksi pieni keppivirhe vei meiltä ekan LUVA:n, mutta ei sillä niin väliä! Zeko oli niin hieno! Puomi onnistui ihan super hienosti ja keinukin oli tällä radalla hyvä! Zekon aika oli myös kaikkien säkäluokkien nopein vitosesta huolimatta, joten eipä siinä... Voittokin tältä radalta napsahti!

Viimeinen rata oli hypäri. Radan pienenä yllärinä oli pussi, jota ei ollakaan treenattu sitten Zekon pentuaikojen. Zeko ei siis ymmärrettävästi ihan muistanut että mikäs este se tämä oli. Tyyppi kuitenkin suoritti itse esteen mallikkaasti, mutta pussin jälkeen meni pasmat sekaisin ja homma meni kaarrattelemiseksi. Pienen pyörimisen jälkeen Zeko pystyi taas keskittymään. Tähän väliin saatiin onnistunut radan pätkä, mutta ne kepit vaan eivät millään meinanneet löytyä. Rataantutustumisessa mietin kummalta puolelta ohjaisin ja päädyin vasempaan puoleen. Oikealta puolelta ohjatessa en olisi ehtinyt saamaan Zekolle turvallista linjaa renkaalle, joten päädyin siihen turvallisempaan vaihtoehtoon eli vasempaan puoleen. Jos renkaan tilalla olisi ollut jokin muu este, olisin varmasti ohjannut oikealta puolelta enkä olisi ollut ekan keppivälin edessä. Tehty mikä tehty. Mieluummin väärin ja jatkoa ajatellen turvallisesti kuin oikein ja renkaaseen törmäten. Epäonnistuneiden kohtien seasta löytyi onneksi muutama erittäin onnistunut kohta ja se rengaskin onnistui superisti, joten ihan plörinäksi ei tämä rata mennyt.

Treenilistaan saadaan laittaa keppien kohdalle monta huutomerkkiä. Myös pussi pääsi listan kärkeen. Muuta treenattavaa ei näistä kisoista muistaakseni tullut, joten oli tosi hyvät ja onnistuneet kisat! Lisämaininnaksi laitoin oman lämmittelyni ja virittämisen. Kisoissa ja treeneissä sitä usein tulee keskityttyä vain siihen koiran hyvään lämmittelyyn ja sopivaan virittämiseen, mutta tottakai sitä itsekin tulisi lämmitellä ihan samalla tavalla. Muuten ei jalat ja ajatukset juokse!

Torstain viikkotreeneissä tehtiinkin kisoista inspiroituneena keppejä kisanomaisesta vauhdista. Zeko kurvaili useaan kertaan toiseen väliin. Muutamista onnistuneista kepityksistä Zeko sai superpalkan. Seuraavissa treeneissä täytyy kokeilla palkkaamista vain parin ekan välin löytämisestä. Jospa sillä tavalla päästäisiin tässä asiassa eteenpäin.

Mitäs sitten Foxille kuuluu? No, Fox on ollut vallan onnellinen koira päästessään treenaamaan! Häntä heiluu ja haukku kaikuu.
Fox pääsi torstaina tekemään rataa matalilla rimoilla. Radan haastava alku (ainakin Zekolle) oli Foxille ihan piece of cake! Pääsin itse etenemään hyvin jo seuraavalle esteelle Foxin suorittaessa edellistä. Radan putkiralli kohta oli Foxille mieluinen ja sitä tehtiin useampaan kertaan. Putkijarru toimi ja Fox kuunteli hienosti. Keinukin oli hyvällä tavalla vauhdikas pitkästä aikaa! Treenien päätteeksi tuli pieni into lähteä Foxin kanssa taas kisaamaan. On tää kyllä hieno juttu, että on kaksi mahtavaa ja erilaista koiraa, jotka tasapainottavat toisiaan. Molemmista oppii erilaisia asioita, joita voi myöhemmin hyödyntää vaikkapa toisen kanssa. On ne niin huippu tyyppejä molemmat!