perjantai 28. heinäkuuta 2017

Saarijärvi KR ja Zekon luustokuvat

© Tanja P
22.7. käytiin Zekon kanssa metsästämässä harrastus H:ta Saarijärven KR näyttelyssä. 
Shelttien kehä alkoi vasta yhdeltätoista, mutta me tultiin paikalle jo ennen kymmentä. Zekon korvat ja tassut tarvitsivat vähän siistimistä ja onneksi Suvi lupautui trimmaamaan Zekon ennen kehää. Paikalle saapui melkein ennätysmäärä Pikikuonolaisia ja monta tuttua ihmistä, joten aika meni mukavasti jutellessa. 

Zeko sai olla yksin nuorten kehässä ja sehän kävi meille paremmin kuin hyvin. Shelttien tuomarina toimi Tino Pehar kroatiasta. Hän oli mielestäni oikein mukava. Puhui aika selvää englantia ja oli opetellut muutaman sanan myös suomeksi. Jännitin ennen kehää ja vielä kehässäkin ihan hirveästi vaikka ei olisi tarvinnut. 

© Tanja P
Ensimmäisenä tuomari mittasi Zekon ja alkoi puistella päätään, kun 40 cm mittatikku ei meinannut riittää... Silloin päätin avata suuni ja mumisin varmaan tosi epäselvällä englannilla, että Zeko ei todellakaan ole mikään näyttelykoira suuren koon takia ja me ollaan vaan hakemassa h:ta aksaa varten. Tuomari nyökkäili ja vastasi vielä jotain. Tämän jälkeen päästiin juoksemaan kehää ympäri muutaman kerran. Tässä vaiheessa jännitin vieläkin ihan hirveästi ja Zeko taisi vähän peilata sitä. Ravi -käsky on Zekolle tuttu juttu, mutta tuolla Zeketin ei ymmärtänyt sitä ollenkaan vaikka ravasi hienosti juuri ennen kehää asfaltilla. Nurmikko oli kehässä tosi märkä ja upottava eli siinä oli todella vaikea juosta niin, että kengät ei jäisi kiinni. Zeko laukkasi ja peitsasi vuorotellen. Pari haukahdukstakin siinä taisi päästä. Pysähdyttiin hetkeksi, jonka jälkeen pyysin Zekon uudestaan raviin. Vihdoinkin onnistui. Liikkeen jälkeen tuomari tuli uudestaan juttelemaan ja oma jännityskin oli mennyt ohi. Avasin taas suuni ja sanoin puoliksi vitsinä, että meitä ei tarvitse enää ikinä nähdä kehässä jos Zeko saa hyvän. Tähän hän naurahti ja sanoi vai niin, kyllä tämä on sen verran hieno koira, että kyllä meille voi sen hyvän antaa. Zekolle nostettiin keltainen lappu ja tuomari tuli kättelemään. Kehästä tultiin pois tuulettamalla ja kaikki tutut tulivat onnittelemaan harrastus-H:sta. Hetken päästä tuomarikin tuli vielä uudelleen kättelemään ja sanoi, että hyvä kun olit rehellinen. 
Kun olin toipunut enimmästä "järkytyksestä", kävin hakemassa Zekon arvostelun, jossa luki näin:

22 months, quite big, good lenght of body. Head in proportion with body. Nice topline & tail set. Correct angulation. Very nice movement. Little heavy ears.

© Tanja P
Katsottiin vielä vähän aikaa shetlantilaisia, jonka jälkeen käytiin kahvilla ja tutkittiin kojut läpi. Mitään kovin mielenkiintoista ei kojuista löytynyt joten mitään ei tarttunut mukaan. Kotia kohti lähdettiin yhden jälkeen. Pieni suuri sininen nukkui sikeästi koko kotimatkan ja kotonakin otettiin vielä torkut henkisesti rankan päivän jälkeen.

Sunnuntai otettiin rennosti, mutta heti maanantai aamuna suunnattiin Tervet:iin Zekon luustokuviin. Zekotus kävin vaa'alla ja painoi 11,2 kg. Seuraavaksi laitettiin Zeko unten maille. Zeko oli kuitenkin sitä mieltä, että hän ei yhdestä tujauksesta simahda. Jouduttiin odottamaan todella kauan ennen kuin Zeko oli oikeasti unessa ja valmis kuvattavaksi. Kuvien ottamisessa ja Zekon herättämisessä (jossa oli muuten pirun kova työ...) kesti suunnilleen tunnin verran. 
Kotona oli myös kova homma pitää tokkuraista kaveria loikkimasta.
Toissa päivänä omakoiraan tuli ilmoitus, että tulokset on maksua vaille valmiit. Äkkiä maksamaan kädet täristen. Tärinä oli kuitenkin tavallaan aiheetonta, koska Zekon tulokset olivat pelkkää priimaa! Nyt voidaan rauhallisin mielin jatkaa aksaa ja elämää muutenkin, koska mulla on täysin terve koira!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti