Tästä postauksesta tuli ehkä vähän lyhyt ja epäselvä, mutta se johtuu täysin siitä, että postaus on lojunut monta päivää luonnoksissa. Sitä olen sitten jatkanut aina kun vain olen ehtinyt jatkaa. Toivottavasti saatte edes jotain selvää. Jatkossa yritän parantaa, I promise!
Yhteiseloa Zekon kanssa on kertynyt hieman yli viikko. Zeko on kotiutunut erittäin hyvin ja lyhyessä ajassa pikku jäbästä on kuoriutunut paljon luonnetta.
Zeko on todella vilkas, erittäin energinen, leikkisä ja oikeastaan pelkäämätön kakara. Hän on kuitenkin erittäin nopea oppimaan, halukas miellyttämään ja tosi sosiaalinen. Käskystä istuminen on jo hienosti hallinnassa ja samoin hihnakäyttäytyminen. Allekirjoittaneen mielestä siis aivan täydellinen pakkaus!
 |
| Kakara 8 vko |
Shelttipojat ovat jo parhaita kaveruksia keskenään, vaikka välillä Foxia rupeaakin ärsyttämään ihan suuhun tuppaava pikkutyyppi. Fox on (vielä) sen verran pehmo Zekolle, että irvistystä kovempaa kurinpalautusta ei ole vielä pennulle antanut. Kerran kuitenkin Fox on napannut Zekoa hellästi niskasta, kun oikein ärsytti. Luulen toivon kyllä, että Fox jossain vaiheessa uskaltutuu puollustamaan itseään vähän enemmän tuolta pelkäämättömältä kakaralta. Zeko saattaa mennä jopa Foxin kupille omimaan ruokaa jos sitä ei ole heti komentamassa. Fox pehmo ei välitä mitään. Katsoo vain sivusta ja ajattelee, että mites tässä näin kävi.
Ulkona oltaessakin pitää olla silmät selässä. Muuten ei riiviön perään ehdi ei millään.
Apsua ja Zekoa ei olla vielä hirveästi pidetty sisällä kahdestaan irti, koska April haluaisi alistaa Zekon voimiaan ymmärtämättä. April ei vielä ihan oikein ymmärrä sitä, että tuo pieni, pörröinen ja kissalta kuulostava pallero on ihan elävä olento. Onneksi April suhtautuu Zekoon paljon paremmin, kuin Foxiin, kun se oli pieni.
Torstaina Zeko pääsi mukaan tallille katsomaan hevosia! Kyllä siinä oli penskalle ihmettä kerrakseen, kun ratsastin hevosella ohitse. Maneesissa se sitten nukahti iskän takin sisälle.
Lauantai vietettiin aksahallilla seuranmestaruuskisoissa. Me kisattiin Foxin kanssa ja Zeko pääsi sylistä käsin haistelemaan tunnelmaa.
Osallistuttiin Foxin kanssa tosimölli, mölli (+ uusinta) ja kilparadalle, jossa ratkottiin myös seuranmestaruudet. Tosimölli- ja mölliratojen tulokset oli helppo muistaa. 0, 5 ja 0 ei huono. Kilpaluokassa makseille ei tullut yhtään nollaa. Mineillekkään ei tullut yhtäkään nollaa. Nollien puute johtui varmaan radalla olevasta pöydästä. Sitä ei kovin usein missään kisoissa näykkään, eikä sitä kyllä kukaan treenaakkaan.
Medeille tuli tasan yksi nolla. Ja kenenköhän se oli? Foxinhan se! Ainoa nolla mitä koko seuranmestaruusradalla tehtiin ja se oli meidän nolla. Tämän yhden nollan ansiosta Foxista tuli SSKKn agilityn seuranmestari 2015!
Päästiin taas todistamaan sitä, että aina ei tarvitse olla supernopea saavuttaakseen jotain. Me voitettiin kaikki nopeat bortsut ja terrierit, koska meillä ei ollut liikaa vauhtia pöydälle mennessä, takaakierrot sujuivat ja kontaktit olivat kunnossa. Fox on vaan parhaimmista parhain <3
