Meillä on ollut sen verran vauhdikas viikko, ettei kunnon kuulumispostausta ehtinyt kirjoittaa. Kaikkea en jaksa enkä muista kirjoittaa, mutta pari viikon kohokohtaa tulee tässä.
Viime viikkojen aksatreenejä en valitettavasti jaksa millään muistaa, mutta sellainen on jäänyt mieleen et hyvin on mennyt. Pidettiin Foxilla matalampia rimoja, koska pojulla on ollut selkä hieman jumissa. Vauhtia tuli matalien rimojen takia aivan pirunmoisesti lisää ja pitkästä aikaa pästiin kunnolla juoksee haastavaa rataa! Voi että kun tolle sais 40cm rimoilla samanlaisen vauhdin. Huhhuh mitä menoo!
Foxin selkäjumista vielä vähäsen juttua. Tuohan ei oo piiiitkään aikaan käynyt hierojalla, kun ollaan sitä kotona ahkerasti hierottu. (Äiti on fysioterapeutti, joten tietää koirienkin venytysliikkeet aikas hyvin.)
Noin kolmisen - nelisen viikkoa takaperin aloin kiinnittää huomiota Foxin hieman kankean oloiseen kävelyy. Otettiin se sitten perheen kesken jutuksi ja alettiin tutkimaan selkää ja muita lihaksia paremmin. Aika nopeesti äiti sitten löysikin alaselästä jumin, joka nuljusi paljon. Heti huomattiin kuinka tuon alueen hierominen oli koiralle kivuliasta. Jatkettiin hiromista hellemmällä kädellä ja käytiin lopuksi koko koira läpi.
Hieronnan jälkeen Foxin kävelytyyli näytti onneksi huomattavasti ilosemmalta ja rennommalta! Parin viikon ajan ollaan hierottu ahkerasti hellästi ja hieman kovemmin. Muutosta on jo näkynyt huomattavasti parempaan suuntaan, mutta varmuuden vuoksi viedään Fox vielä lähiviikkoina ammattilaiselle.
Perjantaina 8.5. sattumoisin Fox tuli mun viereen sohvalle makoilemaan ja siinä sivusilmällä aloin hellästi silittelemään ja rapsuttelemaan se korvantaustoja. Hetkisen päästä käteeni osui jokin kova patin oloinen möykky. Siirsin karvoja sivummalle ja heti, kun näin tarkemmin huomasin ettei tuo kova möykky ollutkaan mikään patti, vaan ilmiselvä punkki.
Käskin Foxia pysymään paikoillaan ja sillävälin kävin hakemassa kodinhoitohuoneen laatikosta punkkiraudan. Löysin punkin onneksi nopeasti uudelleen ja punkkia poistaessani huomasin punkin lähtevän tooodella helposti pois. Tuo punkki ei ollut edes ehtinyt käydä kunnolla vereen käsiksi, kun oli kuolla kupsahtanut. Kiitos edellisenä päivänä koirille annetun Bravecton ansiosta punkki ei ehtinyt levittää
toivottavasti tauteja.
Siis Wautsi Wau! Meidän koirista/koirasta löytyi ensimmäinen punkki viiteen vuoteen. Ei varmaan olisi pelkkä punkkipanta tuohon riittänyt.
Ärsyttävästi nuo punkit alkaneet leviämään, kun jo alkukesästä on koirissa kuuluneen olevan ennätysmäärä punkkeja. Toivottavasti tuo oli tämän kesän ainut, vaikka suuresti sitä epäilen.
Ennen aijemmin mainittua selkäepisodia mentiin ja ilmoitettiin Fox Jyväskylän aksakisoihin 9.5. Riskillä lähdettiin kokeilemaan, että millaisia kokemuksia sieltä tällä kertaa satelee.
Lähdettiin ajamaan puol yhdentoista maissa kohti Jyväskylää. Ennen kisojen alkua tarkoituksenamme oli poiketa Palokan Mustissa ja Mirrissä. Foxille piti ostaa lisää Brit Care ruokaa ja houkutus vei myös koirafresbeeden läheisyyteen josta lisää myöhemmin.
Kauppareissun jälkeen suunnattiin kohti JATin hallia. Käytiin ilmoamassa, jonka jälkeen lähdettiin tekemään kunnon alkulämppä. Ennen ratojen alkua oli aivan pakko päästä virittelemään molemmat osapuolet harkkaesteillä. Voihan vitsi miten poitsu veti lujaa. Pelkäsin vain, että miten kontaktien käy kun tuo varasti niillä muutamaan otteeseen.
Vihdoinkin kisoissa medit sai aloittaa ja ketkäs muutkaan olivat ensimmäisinä kuin Fox ja Essi. Just tätä meidän tuuria. Toisaalta ihan hyväkin kun ei ehtinyt jännittämään ja rata oli vielä tuoreessa muistissa.
Eka rata oli tosi kivan oloinen, mutta taas niitä haastavia ykkösten ratoja. Alku lähti hyvin ja sain koiran mukaan. Toiselta hypyltä lähdin kuitenkin aivan liian aikaisin viemään putkeen ja Fox ei ehtinyt lukita estettä kunnolla. Ohi siis mentiin toiselta esteeltä. Siitä selvä 5rv. Rata jatkui siististi, otin kepit extra varmistellen sillä en halunnut lisää virheitä. Loppu radasta oli ihan iisi ja vauhtia tuli lisää radan toisessa päässä. Puomi = pahin vihollisemme JATilla. Puomi meni vieläkin eeeerittäin hitaasti, jossa menetettiin erittäin monta sekuntia. Fox voitti rohkeana shetlantilaisena pelkonsa ja päätti jatkaa loppuun asti! Olen erittäin ylpeä!
Agiradan jälkeen tuumasin, että olipa tuo hidasta menoa. Siis todella hidasta. Maaliin kuitenkin päästiin tuloksella 5rv. Yliaikaa kertyi 5 sekuntia, joka tuli puhtaasti virheen korjauksesta ja hitaasta puomista.
Olin kyllä aivan äimänä, kun kuulutuksessa sanottiin tulokset! Tuo ei vain voinut olla totta! Voitto sieltä tuli!
B-agirata oli muodoltaan saman tyyppinen kuin A-agirata. Ei otettu tästä mitään paineita, kun yksi tulos jo saatiin.
Alku meni hienosti, varmistelin taas kepit ja muuten päästin Foxin suorittamaan ite. Hallin toisessa päässä tuttu ratahenkilö istui sellaisessa asennossa, että Fox päätti tietysti käydä tervehtimässä. Tuli kuitenkin käskystä takaisin suorittamaan. Loppu"suoralla" oli taas se pelottava puomi. Fox tajusi nopeasti, ettei tätä kannata pelätä ja vauhti kiihtyi alastuloon. Puomin jälkeen minä tyhmänä menin ohjaamaan Foxin hypyn ohi. Siinä kohdin teki mieli hakata päätä seinään. Loppu meni onneksi puhtaana loppun enkä tehnyt enää typeriä ohjausvirheitä.
Tuloksia katsellessa ei enää huono ohjaus paljoa harmittanut. Oltiin nimittäin saatu 10rv tulos.
Yliaikaa B-agiradalla oli 7 sekuntia, jotka tuli ratahenkilön tervehtimisessä ja virheelistä hyppyä korjatessa.
Katsottiin vielä pari kakkosten rataa, sen jälkeen loppuverkalle ja kotia kohti. Kotimatkalla ei muuta tullut ajateltuakaan kuin, että täytettiin kaikki tavoitteet mitkä oli tähtäimenä.
- Fox oli hyvässä vireessä
- Fox uskaltautui mennä JATin puomin
- Saatiin kaksi tulosta
- Oltiin ylpeitä radoista
- Tajuttiin, että kyllä me joskus kakkosiin noustaan
Ja kaikkein tärkein:
- Mulla on paras kisakaveri
 |
| Se on vaan niin paras! <3 |
