perjantai 28. heinäkuuta 2017

Saarijärvi KR ja Zekon luustokuvat

© Tanja P
22.7. käytiin Zekon kanssa metsästämässä harrastus H:ta Saarijärven KR näyttelyssä. 
Shelttien kehä alkoi vasta yhdeltätoista, mutta me tultiin paikalle jo ennen kymmentä. Zekon korvat ja tassut tarvitsivat vähän siistimistä ja onneksi Suvi lupautui trimmaamaan Zekon ennen kehää. Paikalle saapui melkein ennätysmäärä Pikikuonolaisia ja monta tuttua ihmistä, joten aika meni mukavasti jutellessa. 

Zeko sai olla yksin nuorten kehässä ja sehän kävi meille paremmin kuin hyvin. Shelttien tuomarina toimi Tino Pehar kroatiasta. Hän oli mielestäni oikein mukava. Puhui aika selvää englantia ja oli opetellut muutaman sanan myös suomeksi. Jännitin ennen kehää ja vielä kehässäkin ihan hirveästi vaikka ei olisi tarvinnut. 

© Tanja P
Ensimmäisenä tuomari mittasi Zekon ja alkoi puistella päätään, kun 40 cm mittatikku ei meinannut riittää... Silloin päätin avata suuni ja mumisin varmaan tosi epäselvällä englannilla, että Zeko ei todellakaan ole mikään näyttelykoira suuren koon takia ja me ollaan vaan hakemassa h:ta aksaa varten. Tuomari nyökkäili ja vastasi vielä jotain. Tämän jälkeen päästiin juoksemaan kehää ympäri muutaman kerran. Tässä vaiheessa jännitin vieläkin ihan hirveästi ja Zeko taisi vähän peilata sitä. Ravi -käsky on Zekolle tuttu juttu, mutta tuolla Zeketin ei ymmärtänyt sitä ollenkaan vaikka ravasi hienosti juuri ennen kehää asfaltilla. Nurmikko oli kehässä tosi märkä ja upottava eli siinä oli todella vaikea juosta niin, että kengät ei jäisi kiinni. Zeko laukkasi ja peitsasi vuorotellen. Pari haukahdukstakin siinä taisi päästä. Pysähdyttiin hetkeksi, jonka jälkeen pyysin Zekon uudestaan raviin. Vihdoinkin onnistui. Liikkeen jälkeen tuomari tuli uudestaan juttelemaan ja oma jännityskin oli mennyt ohi. Avasin taas suuni ja sanoin puoliksi vitsinä, että meitä ei tarvitse enää ikinä nähdä kehässä jos Zeko saa hyvän. Tähän hän naurahti ja sanoi vai niin, kyllä tämä on sen verran hieno koira, että kyllä meille voi sen hyvän antaa. Zekolle nostettiin keltainen lappu ja tuomari tuli kättelemään. Kehästä tultiin pois tuulettamalla ja kaikki tutut tulivat onnittelemaan harrastus-H:sta. Hetken päästä tuomarikin tuli vielä uudelleen kättelemään ja sanoi, että hyvä kun olit rehellinen. 
Kun olin toipunut enimmästä "järkytyksestä", kävin hakemassa Zekon arvostelun, jossa luki näin:

22 months, quite big, good lenght of body. Head in proportion with body. Nice topline & tail set. Correct angulation. Very nice movement. Little heavy ears.

© Tanja P
Katsottiin vielä vähän aikaa shetlantilaisia, jonka jälkeen käytiin kahvilla ja tutkittiin kojut läpi. Mitään kovin mielenkiintoista ei kojuista löytynyt joten mitään ei tarttunut mukaan. Kotia kohti lähdettiin yhden jälkeen. Pieni suuri sininen nukkui sikeästi koko kotimatkan ja kotonakin otettiin vielä torkut henkisesti rankan päivän jälkeen.

Sunnuntai otettiin rennosti, mutta heti maanantai aamuna suunnattiin Tervet:iin Zekon luustokuviin. Zekotus kävin vaa'alla ja painoi 11,2 kg. Seuraavaksi laitettiin Zeko unten maille. Zeko oli kuitenkin sitä mieltä, että hän ei yhdestä tujauksesta simahda. Jouduttiin odottamaan todella kauan ennen kuin Zeko oli oikeasti unessa ja valmis kuvattavaksi. Kuvien ottamisessa ja Zekon herättämisessä (jossa oli muuten pirun kova työ...) kesti suunnilleen tunnin verran. 
Kotona oli myös kova homma pitää tokkuraista kaveria loikkimasta.
Toissa päivänä omakoiraan tuli ilmoitus, että tulokset on maksua vaille valmiit. Äkkiä maksamaan kädet täristen. Tärinä oli kuitenkin tavallaan aiheetonta, koska Zekon tulokset olivat pelkkää priimaa! Nyt voidaan rauhallisin mielin jatkaa aksaa ja elämää muutenkin, koska mulla on täysin terve koira!


perjantai 21. heinäkuuta 2017

KLAG #19


Viime sunnuntaina lähdettiin kahdeksan aikoihin ajamaan Kokkolaa ja Klag -aksakisoja kohti. Mukaan lähti hirmuinen määrä tavaraa, Fox sekä turistikoira Zeko. Saavuttiin kisapaikalle eli Kokkolan leirintäalueelle kymmenen kieppeillä. Ehdittiin hyvin käydä ilmoittautumassa, tsekata paikat ja käydä lämppälenkillä ennen ensimmäistä rataantutustumista.

Ensimmäinen rata oli Jari Helinin tuomaroima aksarata, joka sisälsi viisi suoraa putkea. Vauhtia ei siis tältä radalta puuttunut. Fox ei kuitenkaan ollut alkuradasta ihan täysillä hommassa mukana. Vasta ensimmäisen putken jälkeen alkoi vauhti löytyä. Suunnilleen puolet radasta tehtiin Foxin kanssa yhdessä. Neljännen putken kohdalla meinasin kompastua kentällä olevaan pehmeään hiekkaan. Juuri sillä putkella Fox sai paljon vauhtia ja pääsi livahtamaan edelle. Putki osoitti suoraan yleisöön ja Fox päätti taas käydä vähän viihdyttämässä yleisöä. Nooh matka stoppasi seuraavaksi keppien tokavikaan väliin, joka jäi Foxilta suorittamatta ohjaajan hätäisyyden takia. Fox lähti pujottelemaan väärään suuntaan, kun yritettiin korjata tuota yhtä keppiväliä. Tämäkin meni omaan piikkiin, joten ei muuta kun kekseliäälle Foxille taputukset ja sitten tsempillä rata loppuun. Otettiin vähän vauhtia putkesta ja sitten mentiin täysillä loppuun. Puomilla tosin Fox varasti taas, joten tiedetään mitä treenataan.


Meidän ensimmäisen ja toisen radan välillä oli luppoaikaa neljä tuntia. Odotellessa käytiin kahvilla, katsottiin kojut läpi, käytiin kävelemässä, katsottiin ratoja sekä tutustuttiin erääseen Pikikuonolaiseen.
Zeko pääsi myös treenaamaan rauhoittumista kisaympäristössä ja ihan hienosti se sujuikin. Aurinko paistoi koko päivän ja lämpöä oli sellaiset 22 astetta.

Neljän aikoihin pääsi vihdoin E-hypärin rataantutustumiseen. Rata tuntui tosi kivalta ja Foxille sopivalta jos niin voi sanoa. Hypäri sisälsi paljon takaakiertoja, jotka sopii meille paremmin kuin hyvin.
Fox oli iltapäivällä virkeämpi kuin aamulla. Se näkyi selkeästi myös radalla. Foxilla oli oikeasti vauhtia! Meidän tekeminen oli koko ajan sujuvaa, Fox oli hyvässä vireessä ja siihen pystyi luottamaan täysin. Ainoastaan yhdelle hypylle ohjasin Foxin hieman huolimattomasti, jolloin Fox meinasi tehdä hypyn takaakiertona. Sain kuitenkin korjattua virheen suht nopeasti ja päästiin jatkamaan rataa. Loppu radasta menikin sitten puhtaasti ja maaliin päästiin vitosella. Mentiin jopa niin lujaa, että päästiin helposti ihanneaikaan! Saatoin ehkä lelliä Foxin pilalle radan jälkeen ja kyllä hän olikin erittäin onnellinen koira.


Radan jälkeen käytiin heittämässä kunnon jäähkälenkki, jonka jälkeen päästiin syömään. Pitkä kisapäivä oli imenyt mehut varsinkin kokemattomasta Zekosta. Pientä sinistä väsytti niin paljon, että se kömpi pöydän alle nukkumaan sillä aikaa, kun syötiin.
Viimeisenä käytiin hakemassa Foxin kisakirja, pakattiin tavarat sekä koirat autoon ja lähdettiin ajamaan kotia kohti.

Ensi vuonna saatetaankin viettää koko KLAG #20 viikonloppu Kokkolassa, koska suurella todennäköisyydellä Zeko kisaa molempina päivinä ja Fox vain toisena päivänä. Klag -kisat alkaa pikkuhiljaa kuulua meidän kesäperinteisiin.
Harmillisesti ei osuttu kenenkään linssiin, joten postauksen kuvat ovat parin viikon takaa


lauantai 15. heinäkuuta 2017

Rapatessa roiskuu


Edellisestä postauksesta on kulunut jo tovi. 29.6. - 4.7. välisen ajan allekirjoittanut vietti riparilla ja 8.7. oli vuorossa rippijuhlat.
Päivää ennen rippileirille lähtöä käytiin tekemässä lyhyet puomitreenit Humpilla "uudella" hienolla nurmikentällä. Aluksi treenit menivät oikein mukavasti, mutta hauskuus loppui Foxin päästessä harkkaamaan. Zekosta oli nimittäin täysin epäreilua se, että Fox pääsee harkkaamaan ja hän joutuu odottamaan autossa omaa vuoroa. Zeko haukkui ensin vähän aikaa jonka jälkeen tuli aavemaisen hiljaista. Tämän jälkeen alkoi kuulua repimisen ääniä ja koko auto alkoi heilumaan. Juoksin autolle katsomaan mitä Zekopää tällä kertaa duunaa. Koiraveräjän vasemmalta puolelta löytyi pari pientä palaa kangasta ja hieman nolo shetlantilainen. Ne kangaspalat taisivat kuulua auton kattoverhoiluun siihen kohdalle missä komeili 5cm x 5cm kokoinen reikä. Hupsista keikkaa. Ensin tuli hämmennys, sen jälkeen nauru ja viimeisenä itku. Zeko oli hämillään koko illan ja itselle tuli sellainen fiilis, että olisikohan tuolle koiralle pitänyt antaa joku toinen nimi... Asiasta päästiin kuitenkin nopeasti yli. Zekosta ei tullut rukkasia ja aina reikää katsoessa alkaa naurattaa.


5.7. Käytiin Foxin kanssa kisaamassa kaksi agirataa Seinäjoella. Kyseessä oli iltakisat ja synkän kelin takia ne pidettiin ulkokentän sijaan hallissa.
Ensimmäinen rata oli aika simppeli. Foxikin tuntui siitä kovasti tykkäävän sillä vauhtia oli oikein mukavasti ja hypyt sujuivat hienosti. Rata mentiin nollana läpi, mutta Foxille iski nälkä kesken radan. Sopivasti sattui takaakierron kohdalle katsoja joka söi sämpylää. Foxilla stoppasi vauhti ja se heilautti muutaman kerran häntäänsä tuolle sämpylän syöjälle. Muutama ylimääräinen sekunti siinä vierähti, mutta matka jatkui pysähdyksen jälkeen entiseen malliin.
Toisella radalla Foxille iski nälkä kepeillä. Ensimmäinen väli löytyi hienosti, mutta Fox pysähtyi vähäksi aikaa katsomaan olisiko kenelläkään hänelle mitään. Eipä ollut, joten matka jatkui vauhdilla. A:lla meni vähän turhankin lujaa, sillä Fox lokkasi kontaktipinnan yli. Tältä radalta saatiin siis kymppi. Olin kuitenkin todella tyytyväinen nopeaan ja super hienoon puomiin. Myös keinun Fox suoritti vauhdilla ja hypytkään eivät olleet ongelma!


Maanantaina 10. päivä Fox ja Zeko pääsivät Jyväskylään Aquabarksiin faskiamanipulaatioon eli lihaskalvojen käsittelyyn. Ko. juttu on vielä ihan uusi Suomessa koirien osalta, joten oli mielenkiintoista päästä kokeilemaan omille koirille.

Aquabarksin sivuilla lukee faskiakäsittelystä tällä tavalla: "Faskiamanipulaation tavoitteena on vähentää liikerajoitteista aiheutuvaa kipua sekä parantaa liikkuvuutta ja suorituskykyä. Faskiamanipulaatio perustuu koiran tuki- ja liikuntaelimistön kalvojärjestelmän hoitamiseen. Hoitoa edeltää aina asiakkaan tarkka haastattelu koiran taustasta, koiran perusteellinen palpointi ja liiketestaus. Hoitoa suositellaan koirille, joilla on tuki- ja liikuntaelimistöön kohdistuva vaiva tai sairaus." 


Jumipulla Foxin kanssa on kokeiltava kaikki keinot kropan oikomisen suhteen. Samalla oiottiin sitten myös Zeko.
Pojat käytiin ensin läpi ja katsottiin mihin kohtiin koira reagoi voimakkaammin. Foxilla oli koko ajan pieni varaus päällä. Melkein joka paikka oli jollakin tavalla kipeä. Zeko taas oli täysin Foxin vastakohta. Zekon ilme ei usein värähtänytkään. Pää saattoi vähän kääntyä, mutta eipä oikeastaan muuta.
Tutkimusten jälkeen ruvettiin tosi toimiin. Fox ei meinannut ensin rentoutua ollenkaan, kun lihaskalvoja hangattiin. Tietyt kohdat tekivät kipeää, mutta jotkut kohdat alkoivat aukeamaankin.
Zeko taisi ihan tykätä hoidosta ainakin ilmeen perusteella. Zekosta myöskin näki, kun sillä aukesi paikat!
Fox pääsee 24. päivä uudestaan käsittelyyn. Zeko ei kuulemma tarvinnut enää toista aikaa ja siitä olenkin iloinen!


Zekon kanssa käytiin toissa päivänä treenaamassa Humpilla juoksareita. Tuntuu siltä, että tuo poju on kehittynyt kahden kuukauden aikana ihan hirveästi. Näissä treeneissä palkkasin Zekon ensimmäistä kertaa itse. Ennen joku toinen oli aina palkkaamassa hypyn takana, mutta eipä tarvitse enää! Alla olevassa videossa oikealle päin käännöksessä ei ollut paras mahdollinen osuma, mutta ihan kohtalainen kumminkin.


Huomenna onkin vuorossa KLAG #19! Tänä vuonna shelttimestaruudet pidetään muualla, mutta viimeksi tuolla oli niin kiva tunnelma, että tänäkin vuonna on pakko päästä uudestaan! Zeko pääsee mukaan kisaturistiksi ja toivotaan, että hän osaa hieman käyttäytyä.

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Juhannuksen viettoa


Juhannuksen aatonaattona käytiin vielä treenaamassa aksandeerausta. Molemmat poitsut tekivät hienosti hommia.
Zeko sai tehdä rataa pienissä pätkissä. Ensin Zeko opetteli tiukasti kääntymistä muurilta. Hypyillä Zeko tekee tiukat ja nopeat kännökset, mutta muurilla kaarrateltiin. Kaartamiset loppuivat parin toiston jälkeen ja Zeko alkoi kokoamaan itsensä käännökseen. Kun homma oli hanskassa, tehtiin ensimmäinen pätkä (1-4) kokonaan. Zeko irtosi nelosputkeen todella hienosti ilman minkään laisia saatteluita kakkosesteeltä asti.


Seuraavaksi tehtiin pätkää 5-14. Ensin testattiin pelkkä okseri, koska Zeko ei ole vielä mennyt sitä medikorkeudella. Tuntuu vähän naurettavalta kirjoittaa tätä, mutta siinäkään ei ollut mitään ongelmaa. Eipä ainakaan tullut "uusi" este Zekolle yllätyksenä sitten radalla.
Sitten tehtiin koko pätkä kepeiltä alkaen. Kepit olivat hienot ja samoin okseri. Ohjasin Zekon kasiputkeen turhan voimakkaasti. Zeko kiiti kasiputken sijaan 20 putkeen. Tässä kohtaa yksi treenikaveri oli sanonut, että Zekon kanssa ei ainakaan tule ongelmia irtoamisen kanssa!
Toisella yrityksellä saatiin onnistuminen ja päästiin jatkamaan rataa. Loppu meni hienosti ja ehdin jopa tehdä 12 hypylle valssin. Zeko irtosi taas hienosti putkelta takaakiertoon ja lopetettiin siihen.

Foxin kanssa tehtiin tällä kertaa koko rataa. Fox meinasi olla ensin ihan pihalla hommasta. Radalla se sitten saikin yhtäkkiä pienimuotoisen hepulin ja juoksi niin lujaa kuin koivistaan pääsi. Rimat olivat tänään 15 cm eli Foxin itsetunnon kasvatus on taas käynnissä. Kyllähän se noin matalilla rimoilla ihan suht lujaa päästeleekin ja se vasta onkin kivaa!
Rata eteni 13 putkelle hyvin, mutta sen jälkeen jäätiin treenaamaan takaakiertoa. Se oli kummallisesti hävinnyt pienen shetlantilaisen päästä. Kovasti Fox yritti tarjota muuria ja kaikkea muuta mahdollista. Lopulta Foxilla kirjaimellisesti välähti ja sen jälkeen Fox ei vilkaissutkaan muualle.
A:ta Fox tekee vielä yhden bumpperin kanssa, mutta pikku hiljaa voisi sitäkin alkaa häivyttämään. Bumpperin avulla Foxin laukat osuvat juuri oikeille kohdille ja Aa suoritetaan ripeästi.


 Juhannusaatto vietettiin kotosalla frisbeetä heitellen, lenkkeillen ja syöden. Zeko pääsi myös käymään uimassa uuden kelluvan frisbeensä kanssa. Zeketin kyllä rakastaa friboja yli kaiken.
Fox sai rannalla hirveät hepulit ja paineli menemään rantaviivaa pitkin Zeko perässään.
Illalla käytiin Ison Miehen leirintäalueella moikkaamassa tuttuja. Pojat pääsivät tutustumaan vilkkaaseen stabyhoundiin. Zekon mielestä uusi tuttavuus oli turhan innokas ja sitä piti komentaa. Fox päätti ottaa junnuihin ihan vaan varmuuden vuoksi vähän etäisyyttä.


Keskiviikkona meille tuli kylään corgipentu Vohveli. Zekolla ja Vohvelilla synkkasi heti. Kokoerokaan ei näitä kahta haitannut. Foxia ei oikein pentu kiinnostanut. Fox kierteli ihmisten luona kerjäämässä rapsutuksia ja huomiota sillä aikaa, kun Zeko ja Vohveli painivat. Zeko on ihan täyttä kultaa pentujen kanssa! Antaa pennun ensin tutustua ja sitten pistetään leikiksi. 💗